Taas ollaan onnellisesti päästy takaisin Suomeen. Viime viikon torstaina lähdin Toksovon kylään Pietarin lähelle, jossa viime lauantaina järjestettiin russialoppet -sarjaan kuuluva Hepojärvi hiihto. Torstaina pääsin ajoissa majapaikkaan ja kävin hiihtämässä. Lunta oli satanut Pietarin seudullakin runsaasti viime päivinä, jotan ladut olivat suhteellisen pehmeet.. Lenkin jälkeen menin syömään, se olikin hauska kokemus. Ruokalistasta en tajunnut sanaakaan eikä henkilökunta puhunut sanaakaan englantia. Koitin tilata veikkaamalla ruokaa, tarjoilija pyöritteli päätänsä. Olin ilmeisesti tilaamassa konjakkipulloa. Ei muuta kun soitto Laurilan Lökille, joka toimi puhelimen välityksellä tulkkina. Sain ruokaa eteeni, kiitos Lökille!

Perjantaina taas lenkille. Lunta oli jälleen sadellut ja latuja ajeltiin moottorikelkoilla, jotka eivät aivan olleet Lynxin tämän vuoden mallistosta. Tuumailin, että mitähän tästä tulee jos latuja ei ollenkaan isolla koneella ajeta ennen kisaa. Onneksi iso latukone oli jostain löytynyt lainaksi ja itse kisassa latu oli hyvässä kunnossa. Perjantaina ruuan tilaaminen onnistui helpommin kun sain Vadimilta suomi-venäjä sanakirjan lainaksi. Perjantaina illalla tuli myös muita suomalaisia paikalle. Heiskasen Sami sekä Arja ja Teemu Lemmettylä.

Lauantaina aamulla vellit naamariin ja lähtöviivalle. Pakkasta oli kymmenen ja aurinko paistoi, kaikki oli kohdallaan. Ensimmäinen kierros meni pääryhmässä. Sitten selityksien aika taas: otin pullon telineestä ja hörppäsin hart sporttia. No en saanut pulloa takaisin telineeseen ajoissa ja ryhmä ei odottanut. Allekirjoittaneelle tuli perinteinen loppet hiihto: yksin hiihdin 35 kilsaa kisasta. Olin lopulta 17., aikaero kärkeen kyllä kasvoi yli kymmeneen minuuttiin. Teemu oli loistavasti neljäs, mahtava kisa! Järjestäjät olivat laittaneet minut vahingossa pojat 35 sarjaan. Sen sarjan voitin ja sain palkinnoksi kannettavan television ja diplomin. Jos joku tarvii viiden tuuman telkkaria, minulta saa ostaa edulliseen hintaan!

Kisan jälkeen Pietariin. Siellä kunnon ateria, venyttelyt ja ajoissa nukkumaan! Tai no, pari olutta seuran vuoksi siinä joutui nauttimaan ja venäläistä metwurstia kyytipojaksi. Sunnuntaina metrolla ja taksilla lentoasemalle. Kotiin selvisin illalla ja ennen nukkumaan menoa aloin jo pohtimaan, pitäisikö sitten kuitenkin lähteä Murmanskiin loppet hiihtoon huhtikuun alussa.

Tulokset: http://o-time.ru/images/all/w10/ski_hepo_2010.pdf

Kuukausi vaihtui jo helmikuuksi. Pian on jo kevät. Aurinko paistaa, lumet sulaa, pitää kaivaa rullasukset esiin ja aloittaa treenaus. No hiihdetään nyt ensin vielä parit kisat. Reilu viikko sitten suksittiin SM kilpailut Keuruulla. Bloggaajan näytöt (rankipisteet) eivät riittänyt ko. karkeloihin, joten kisat katseltiin telkkarista. Kovat olivat kovia ja oikeat ihmiset saivat mitalit. Pakkanen oli kovaa ja jälleen nähtiin, ettei isoja kisoja aleta pikkupakkasen takia peruuttamaan. Toivottavasti kukaan ei vakavasti sairastunut moisen pelleilyn takia!

Itselle iski viime viikolla kevyt flunssa päälle. Viime viikonloppuna oli tarkoitus hiihtää kaksi kisaa, lauantaina kotiseuran kansalliset kisat Korkeakankaalla ja sunnuntaina Hämeen Viestin aloitus samassa paikassa. Lauantaina jätin kisan väliin, mutta sunnuntaina asetuin lähtöviivalle klo 12:00. Pitkästä aikaa en jäänyt yhteislähdössä lähtöruutuun paikalle polkemaan vaan pääsin kohtuullisesti liikkeelle. Ensimmäisen ison ylämäen alla loppui toinen latu ja minä jäin ladun vierellä pöpperöön suksimaan. Tein kovan ratkaisun ja juoksin letkan kärkeen ladun vieressä ylämäen ja menin keulapaikalle. Ensimmäinen kolmonen mentiin bloggaajan komennossa. Kolmosen jälkeen aloin olemaan jo puhki ja katsoin kuinka moni on pystynyt seuraamaan.. No koko letka tuli vielä perässä. Tiesin ja totesin itselle: tästä tulleepi raskas reissu.. Loppumatka oli taistelua, jotta pääsin maaliin. 45 sekunttia tuli eroa Riihivuoren Tompelle, joka tuli keulassa vaihtoon.

Selityksiä: ei ollut paras luisto. Sukset jäätyivät ja luisto ei nyt kyllä paras mahdollinen. Flunssa: en tiedä vaikuttiko kisaan, mutta maalissa meinasin yskiä keuhkot pihalle.

Nyt on Suomen kisat hetkeksi nähty. Ensi lauantaina hiihdän Suomea maailman kartalle Toksovossa, jossa lähtöviivalle asettuu 1000 venäläistä seuraksi. 50 kilsaa vapaalla pitäisi suksia.. Jee, jee!

Pitkästä aikaa ilma ja olosuhteet olivat aivan ihanteellisen kilvanhiihtoon ja pariin kertaan peruutetut Tampereen Yrityksen talvikisat järjestettiin Kaupissa. Tyyli oli vapaa ja kisamatkana oli kolme kertaa tykkilatu. Jos pientä kritiikkiä saa antaa, niin vois vaikka hiihtää täyttä vitosen lenkkiä nyt kun kerrankin on lunta! Tykkilatu oli ilmoitustaulun mukaan 3,5 kilsaa, mutta taitaapi todellisuudessa olla noin 3 kilometriä. Tai sitten vaan äijät ja naiset on kovassa iskussa kun aikaa kului molempien sarjojen voittojilla melko vähän reilun kympin kisaan nähden.

Itsellä oli veryttelyssä löysä olo. Siinä ehdin jo tuumimaan, että mitähän kisasta mahtaa tulla ja mielessä alkoi jo pyörimään mitähän selityksiä sitä keksii jos/kun kisa menee päin takamusta. No kun matkaan lähdin niin pääsin hyvään letkaan. Suokon ja Riipis Hanen kanssa siinä hiihdeltiin. Itsellä oli aika helppoa, mutta ohi ei viitsinyt kyllä mennä kun omat vapaan kisat eivät kovin hyvin ole viime vuosina sujuneet. Samuli oli viimeisellä kierroksella, Hannu toisella. Eli viimeisen kierroksen jouduin suksimaan yksin. Olipa helppo kisa ja kulki ihmeen hyvin. Hosumista eikä niin eteenpäin vievää sivullisen silmään varmasti meno oli, mutta pitkästä aikaa viimeisessä nousussa jaksoin vielä iskettää kovatempoista loikkaria. Olin kisassa viides ja sopivasti viisi palkittiin. Viides palkittava sai palkinnoksi karaoke DVD:n. Kilpahiihtoveljet sanoivatkin, että nyt meni kyllä palkinto oikeaan osoitteeseen. Nyt ei tarvitse enää mennä Fransuun asti, vaan voi ihan kotosalla laulaa! Pitää pyytää jo valmiiksi naapureilta anteeksi kun Yön 'Rakkaus on lumivalkoinen' kajahtaa ilmoille..

http://www.kotiposti.net/tyritys/hiihto/index.htm

Seuratoverit menestyivät myös hyvin nuorten SM kisoissa! Bloggaaja onnittelee heitä kaikkia valtavasti!

Ei mennyt sitten tämän viikon kisat aivan niinkuin oli suunniteltu.. Keskiviikon Hämeen Viesti peruttiin pakkasen takia. Lauantaina piti hiihtää Kaupissa yrityksen talvikisoissa.. Ei tarvinnut eilenkään kisaa hiihtää, kisat peruttiin. Keskiviikon maakuntaviestin peruutus tapahtui onneksi jo aamulla klo seitsemän, joten kauempaa ei tarvinnut silloin pohtia hiihdetäänkö vai ei. Eilen aamulla pakkasta oli parikymmentä ja epäselvää oli hiihdetäänkö vai ei. Kisajärjestäjät laittoivat nettisivulle aamulla tiedotteen, että nuorten sarjat perutaan, aikuisten sarjat hiihdetään. No huoltaja voitelu sukset ja kovalla tohinalla ajeltiin Kauppiin. Siellä sitten järjestäjät viitsivät kertoa, ettei kai tänään mitään sarjoja hiihdetä. Kyllä se tietty vois olla kivempaa, että aamulla jo ilmoitetaan mitä hiihdetään ja hiihdetäänkö mitään. Ei tarvis porukoiden ajella maakunnista turhan takia kisapaikalle. Tää on näköjään aina välillä tälläistä.. No ens viikolla pitäis olla mahtavat hiihtokelit. Jos vaikka nyt ei kisoja peruttais..

Joskus entisessä elämässä sana huurre olisi viikonlopun yhteydessä tarkoittanut ilman muuta huurteista olutlasia. Se oli menneessä elämässä se, aikansa kutakin. Nykyisessä elämässä huurre tarkoitti hiihtokilpailuja tampereen Kaupissa. Eilen aamulla pakkasta oli vielä melkoisesti ja ilma vaikutti jäätävältä. Heti aamusta alkoi kuitenkin lunta satamaan ja ilma alkoi lauhtumaan. Kisojen alkua siirrettiin tunnilla ja eilen päivällä olikin erinomaiset olosuhteet suksia kilpaa. Miesten kisan aikana pakkasta oli n. 10 astetta ja lumisadekin oli jo tauonnut. Latu ei ollut uudesta lumesta huolimatta niin pehmeä kun etukäteen pelkäsin. Voitelumestari oli saanut sukset toimimaan erinomaisesti, joten tuloksia ei voi oikein selitellä. Olin siis juuri niin huono tai hyvä kun tuloslista näyttää.

Hiihto ei tuntunut kauhean rennolta ja hyvältä. Väkinäistä menoa. Maalissa olikin yllätys kun aikaero kärkeen ei kasvanut kuin 45 sekunttiin. Kanssahiihtäjiä mahtui 9 kpl eteen tuloslistassa, mutta tuosta kohtuu vähäisestä aikaerosta kärkeen johtuen olin suht. tyytyväinen kuitenkin suoritukseen.

http://www.ylojarvenurheilijat.fi/mp/db/file_library/x/IMG/12998/file/tulokset.html#M

Joskus toisinaan vaikeina aikoina sitä miettii jo lopettamista. Ei nyt tosissaan ja vakavasti tietenkään, mutta kuitenkin alitajunnassa sellainen ajatus vaikuttaa harmaina aikoina. Eilen ennen lähtöä sain kuitenkin mietittävää. Maalin tuli vanhemmassa sarjassa vaikuttava hiihtomestari. Hän lämmittelyvaatteiden pukemisen lomassa puheli, että kyllä tämä kilvanhiihto on vaan kivaa. Hän oli aloittanut oman uransa vuonna -48 kansakoulun mestaruushiihdoissa. Vielä kun ei ole tullut mahdottomon hyviä saavutuksia, niin motivaatiota on riittänyt vuodesta toiseen.

Mistä sen tietää jos vaikka hänellä ja myös minulla kuluva kausi olisi se kausi mistä jälkipolvi muistaa hiihtomestarit?

Kilpailukausi jatkui viime sunnuntaina kotikaupungissa, ohjelmassa oli aikaisemmin siirretyt pk hiihdot. Ilmassa oli kisapaikalla suuren urheilujuhlan tuntua. Lunta oli satanut mukavasti yön aikana muutama sentti lisää, joten 2 kilsan kisaladulla suurimmat kivet olivat menneet onneksi peittoon.. Tapaninpäivänä kisalatuun tutustuessani mietin kovasti millaisilla kapuloilla kisassa raaskii suksia.. Sen verran oli nyrkin kokoisia musia hennon pakkaslumen seassa. No latu oli kunnossa. Hieman pehmeä, mutta ihan ok kuitenkin.

Viisi kierrosta piti suksia. Ensimmäiset pari kierrosta meni kohtalaisesti, sitten seuraavat pari olivat jotenkin vaikeita ja tukkoisia. Kunhan hiihtelin, ja sen valitettavasti myös kello näytti. Viimeisen kierroksen koitin rimpuilla tosissani, mutta silti eroa tuli vaan entisestään lisää kärkeen. Oma seurakaveri voitti ja hänelle hävisin 1.11. Ei ihan mahdottoman huono suoritus, mutten kyllä ole läheskään tyytyväinen.

http://hiihto.tapiohelenius.com/tulokset/pk2009.txt

Ensi sunnuntaina bloggaaja laittaa seuraavan kerran numeron rintaan. Tampereella on huurre hiihdot perinteisellä tyylillä. Nämä karkelot ovatkin taas oikein ranki kisat! Tällä hetkellä sijani taitaapi olla 139 rankilistalla. Eli jos ko. listan perusteella valinnat tehdään Vancouveriin, niin työsarkaa riittää vielä..

Lauantaina lähdettiin metsästämään rankipisteitä Keravalle. Hyvä reissu kaikenkaikkiaan, 6 tuntia matkassa ja itse kilpailu kesti vajaan 20 minuuttia. Kisapaikalla olikin raikas talvi-ilma, pakkasta oli noin 15 astetta. Latua oli kunnossa vajaa 900 metrin kierros ja sitä kierrettiin 10 kertaa. Tällä kertaa hiihtäjä sekä huoltojoukot kiinnittivät tarpeellista huomiota, että kisassa tuli todellakin hiihdettyä tasan 10 kierrosta. Vuosi sitten nimittäin Korkeakankaan kisoissa bloggaaja tuli maaliin jo 9 kierroksen jälkeen ja Aikku Saarisen tapaan hylsy tuli tuloslistaan silloin..

No lauantaina päästiin onnellisesti maaliin. Rata oli suhteellisen tasainen ja itse asiassa hiihto ei ehtinyt edes tuntumaan kunnolla pahalta kun piti jo maaliin tulla. Tuloksien mukaan viides sija saavutettiin ja mitalista jäätiin harmittavat 5 sekuntia. Palkintoja jaettiin kolmelle parhaalle ja palkinnoiksi jaettiin ruhtinaalliset 10 cm pytyt! Kyllä hiihto kannattaa!

http://www.keravanurheilijat.fi/hiihto/downloads/tykki2009tulokset.htm#MYL

Ennen Keravan reissua hieman arvelutti ja mietitytti, onkohan se Rane vielä keravan kingi. Nöyrästi ja varovasti Keravalla liikuskelin, mutta ei näkynyt onneksi Ranea. Kisapaikalta pois lähtiessä poliisiauto kaahasi Keravan keskustassa vilkut päällä. Taisi se Rane olla taas pahanteossa..

Ensimmäinen ankara pakkasjakso on vihdoin saapunut myös eteläiseen Suomeen. Lämpötila on pysytellyt jo kohta kolme vuorokautta yli -15 asteen pakkasessa. Audissa kun ei ole lohkolämmitintä, niin kaunokaista on pidetty parkissa ja pyörällä käyty töissä. Elämme rankkoja aikoja! Kova pakkanen ei sentään latista lupaavia ja motivoituneita hiihtäjänuoria treenaamasta. Eli myös allekirjoittanut on käynyt korkeakankaalla suksimassa. Eilen oli todella mukava keli lykkiä perinteistä. Lumitykit eivät tosin enää latua pidennä, vaan ne tykittivät täydellä kapasiteetilla lunta rinteeseen. Pian on siis rinne auki ja rahaa alkaa tippumaan kaupungin kassaan hissilipuista! Kyllä tuo 600 metriä latua meille kovan onnen koltiaisille riittää..

Lauantaina oli kauden ensimmäiset (harjoitus)kilpailut Korkeakankaalla. Tyyli oli perinteinen ja matka noin 7-8 kilsaa. Kyllä se kilvanhiihto taas vaan pahalta tuntui, ei siitä mihinkään pääse! Vielä ei tullut läheskään voittoa, mutta pronssinen mitali tuli kaulaan. Kausi jatkuu lauantaina Keravalla, siellä on oikein rankikisat ohjelmassa. Alkaa rankipisteitä ropiseen kohta plakkariin!

Vielä ei siis lauantaina meno ja tuntuma ollut parasta mahdollista bloggaajaa. Onneksi kausi on vielä nuori. Kaverini sanoja lainatakseni: "vielä on kunto keskeneräinen, mutta odottakaas keväällä kun on lehti puussa: silloin tulokset puhukoon puolestaan!"

Kyllä sellainen huhu liikkui kujilla loppuviikosta, että Korkeakankaan hiihtokeskuksessa olis lauantaiaamusta latu taas kunnossa. No lauantaina yhdeksän jälkeen autoni kurvasi paikalle, ja tottahan se oli: siellä oli n. 600 metriä latua valmiina! Innoissani suksin 1,5 tunnin lenkin. Oli se vaan taas kivaa päästä hiihtämään parin viikon tauon jälkeen! Sunnuntaina kurvasin tottakai uudestaan suksimaan ja latuhan pitenee silmissä: talkooporukan ansiosta latua oli jo 650 metriä kunnossa. Puskaradio oli toitottanut ladusta maakunnissa, koska paikalla oli hiihtäjiä myös Lempäälästä ja Tampereelta. No hyvin mahtui kuitenkin hiihtämään. Viikonlopun jälkeen tämän kauden kilometrisaldo on 584 kilometriä. Pitänee mennä jo tänään keräämään kilometrejä lisää saldoon!

Tämä murtomaahiihtäjän pahin kysymys nousi mieleeni lauantaina kesken harjoituksen. Oli se uhkaava tilanne, meinasi lenkki (ja ura) loppua siihen paikkaan! Olin näet rullahiihtoharjoitusta tekemässä vesisateessa Ahveniston moottoriradalla. Kesken alkuveryttelyn mieleeni nousi kysymys: "Miks ihmeessä mä täällä vesisateessa rullilla lykin" Onneksi muistin miten oppikirjoissa neuvotaan vastaamaan kysymykseen: "Miksipä ei!"

Lenkki sujui muuten mallikkaasti. Alkuveryttelyn jälkeen suoritin pitkään ja raastavaan ylämäkeen 7 kpl MK vetoja. Oli se taas ihana tunne kiusata itseään! Hengitys vinkui kuin sikaa oltaisiin tapettu ja nenästä roikkui kunnon räkätappi. En ymmärrä, että muut sauvakävelevät pariskunnat katsoivat menoa silmät tapillaan. Kai he ovat ennenkin rullahiihtäjän nähneet?

Puolen viikon paikkeilla pitäisi pakkasten saapua! Olisi se upeaa, jos Korkeakankaalle saataisiin taas 800 metrin latu kuntoon. Mielellään sitä taas kiertäisi tammikuun loppuun, ennenkun luonnonlunta kunnolla satelee!