Pitkälle se tammikuu eteni, ennenkuin tuli kilpailukausi avattua hiihdon puitteissa. Hätäsimmät jo ehtivät olettamaan, että nyt viimein se jätkä tajusi lopettaa. Turha luulo, numero laitettiin eilen rintaan ja menoksi! Viime viikonloppuna oli kotikaupungissa isot hiihtokisat. Taisi olla nuorilla oikein SM karkelot, samalla sunnuntaina hiihdettiin Valkeakoski hiihdot, joissa myös yleisen sarjan suksijat pääsivät radalle. Eipä ole viime aikoina kovasti tullut tehtyä tehotreenejä, joten pelonsekaisin tuntein ajelin aamulla kisapaikalle. Listassa oli pitkä liuta nimiä, kunhan en aivan viimeiseksi jäisi.. Sellaisia ajatuksia pyöri mielessä. Suksien testaus ja veryttely, sen jälkeen lähtöpaikalle. Päätin lähteä hyvin rauhallisesti matkaan, ettei tule hyydyttyä pujottelurinteen pystysuoraan haarakäyntinousuun. Kisamatka oli 3 kertaa 3,3 kilsan lenkki. Kaksi ensimmäistä kierrosta pääsin hyvään peesiin ja hiihto tuntui yllättävän hyvältä. Mieli teki kiristää vauhtia, mutta päätin malttaa mieleni. Viimeisellä kierroksella vauhti hieman hyytyi, mutta omasta mielestäni pääsin maaliin pahemmin nolaamatta itseäni. Kärkeen toki kertyi eroa ja paljon, mutta koitin muistuttaa itselleni, ettei se kone voi toimia jos ei ole kolmeen kuukauteen syke käynyt edes VK alueella. Ensi viikonloppuna ilmeisesti Keuruulla olisi jotkut kisat, minä saatan sen sijaan ajella Vorssaan kisoihin.

http://www.hakahiihto.com/nayta_txt.php?id=t&tiedosto=fistulokset.txt

Hiljaista on ollut blogissa, mutta eipä ole alkutalvesta paljoa ollutkaan raportoitavaa. Loppuvuosi ja tammikuun alkupuoli oli todella surkeaa aikaa hiihtokelien puolesta. Korkeakankaalla pystyi kyllä hiihtämään lähes taukoamatta kilometrin latua, mutta pienoinen motivaation puutos alkoi jo iskemään. Loppiaisen jälkeen tuli käytyäJyväskylässä lumileirillä viikonloppuna, kun sinne oli satanut lunta ja ladut olivat kunnossa. Seuraavalla viikolla onneksi myös pirkanmaalle tuli lumi ja talvi. Nyt on kotiladutkin jo kunnossa! Kisakausi alkaa ensi sunnuntaina Korkeakankaalla. Kovin hyvää tulosta en kyllä uskalla odottaa, jos nyt maaliin edes pääsisi. Keuruun SM kisat jätän suosiolla väliin. Pystyn nolaamaan itseni myös lähempänä.

En edes jaksa muistaa kuinka monena vuonna peräkkäin sitä on tullut oltua viikolla 45 Länsi-Lapissa ensi lumen hiihtoleirillä, joko Oloksen tai Levin maisemissa.. Perinteitä ei ole kovin helppo rikkoa, mutta tänä vuonna niin tuli tehtyä. Ensilumenleirin ajankohta siirtyi 49 viikolle ja paikka oli myös uusi minulle eli Saariselkä. Hakan porukka oli ollut jo leirillä tuolloin 45 viikolla, mutta lumenpuutteen takia Levin sijasta he olivat Vuokatissa. Bloggaaja oli leireilemässä Saariselällä Sannan kanssa.

Viikko oli kyllä täysin onnistunut! Luonnonlunta ei ollut järisyttävän paljon, mutta kuitenkin riittävän paljon, että isolla koneella oli saatu ajettua 40 km baanoja kuntoon. Pakkanen pysyi koko viikon maltillisissa lukemissa eli noin miinus viiden asteen tuntumassa.. Voi veljet, että hiihtämisestä nautti! Kahden tunnin lenkin teki huomattavasti kivuttomammin kun Korkeakankaan kilsan radalla.. Saariselkä teki kyllä sellaisen vaikutuksen, että sinne pitäisi päästä joku kevät hiihtämään kun kaikki ladut ovat kunnossa. Sen verran tällä viikolla tutkin netistä mökkien hintoja maalis-/huhtikuussa, että totesin ettei kevätsesonki ole persauksien ajankohta.. Toki teltassa voisi aina nukkua edukkaasti.

Tällä viikolla ollaan taas palattu arkeen ja etelään. Voiko mitenkään olla masentavampaa ilmaa kun täällä on nyt ollut päivästä toiseen ?? Keskiviikkona kävin korkeakankaalla hiihtämässä ja totesin ettei sinnekään enää tarvitse mennä.. Kiviä oli jo sen verran noussut ladun pintaan, että kai se on parempi keksiä jotain muuta tekemistä iltaisin.

Hiihtokisoja ei siis todellakaan ole näköpiirissä lähiaikoina. Taitaa olla parempi kun alan jo keskittymään ensi toukokuussa ajettavaan maastopyöräkisaan, joka ajellaan Korkeakankaan maisemissa !

Eipä ole tullut marraskuussa blogia päivitettyä. Ehkäpä syynä on se, ettei ole mitään ihmeellistä tapahtunut, josta taas seuraa se, ettei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Lumi ja talven saapuminen on taas tosi tiukassa. Masentavan harmaata on päivästä toiseen. Korkeakankaalla on sentään ollut reilun kilometrin latu loistavassa kunnossa ja sitä onkin tullut hiihdettyä. Latu on itse asiassa ollut keleihin nähden aivan loistavassa kunnossa. Täytyy taas illalla käydä lykkimässä reilu tunnin lenkki.

Ensi viikolla pääsee onneksi harmaata säätä karkuun Saariselälle. Netin mukaan siellä on luonnon lunta 15 cm ja latua kunnostettu 30 kilometriä, josta tykkilatua n.10 kilsaa. Oikein jo innolla odottelen, että pääsee hiihtämään pitkiä lenkkejä kunnon ladulla! Jos vaikka jo tekisi myös yhden tehotreenin.. Kisakauden avausta on vaikea ennustaa.. Jos lunta ja pakkasta ei pian tänne etelään tule, niin tuskinpa 2011 kalenterivuoden puolella lappua enää rintaani laitan.

Ja uusi harrastus on myös tullut aloitettua: nimittäin olen osallistunut ratsastuksen alkeiskurssille. Sepä on kyllä mahtavaa puuhaa! Jos vaikka ensi kesänä jo osallistuisi johonkin Helsinki GP estekisaan. Jos vaikka se olisi mun lajini, kun ei tuosta hiihtämisestä taida tulla sitten yhtään mitään.

Viime sunnuntaina audin nokka kääntyi aamulla kohti Jämiä. Siellä oli näet ohjelmassa suunnistustapahtuma, Jämi suunnistusmarathon. Olen tässä pari päivää pohtinut, jotta kehtaanko tapahtumasta mitään kirjoittaa. Syynä se, että menin valitsemaan lasten matkan, kuntosarjan 15 km. Tarjolla olisi ollut samalla rahalla myös 25 kilsaa. Jotenkin vaan tuntui, että nyt riittää 15 km, kun joka viikonloppu on ollut jotain tapahtumaa.. No mitäpä tässä enempää selittelemään, nolo ratkaisu joka tapauksessa! Ensi vuonna pitkälle matkalle, se on varmaa.

Kuntosarjat lähtivät yhteislähtönä. Juoksin ensimmäisenä K pisteellä ja pääsin heti jopa kartalle. Ei mitään hätää! Sitten kuntosarjan 10 km sarjalaiset lähtivät aavistuksen eri suuntaan, koska heidän rasti oli hieman eri paikassa. Ei kestänyt meikäläisen hermot. Sinne vaan pyöriin itsekin.. No aika nopeasti tajusin, että mun pitää mennä sinne minne aluksi olinkin menossa. En tippunut paljoa kärjestä, vaan saavutin ykkösen jälkeen taas johtajan. Kakkosrastille kun mentiin, niin nauroin itsekseen, että miksi toi johtaja menee aivan väärään suuntaan. No niin no.. Varmaan arvon palstan lukijat jo hokaavat kumpi oikeasti oli menossa väärään paikkaan. Pieni pummi siis! Seuraavat rastinvälit juoksin kovaa, että sain taas kärkikaverin kiinni. Sen jälkeen en uskaltanut tehdä ainuttakaan omaa ratkaisua. Johtajan henkseleissä roikkuen koko matka maaliin. Toinen tila ja maalissa lämmintä mehua.

http://iknv.fi/kilpailut/jamisuunnistusmaraton2011/getfile.php?file=457#HK15

Menneenä viikonloppuna kilpailtiin koirajuoksun SM kisat Imatralla. Lauantaina ohjelmassa oli henkilökohtainen kisa ja sunnuntaina viestit. Viime viikolla tuli mietittyä useaan kertaan mitä hommasta mahtaa tulla. Pirkan Hölkän jäljiltä jalat olivat todella kipeät ja viime keskiviikkona pystyi ensimmäisen kerran juoksemaan. Lauantaina kello soitti viidelta, silloin mietin vakavasti josko laitan kellon herätyksen pois ja jatkan unia. Nousin kuitenkin reippaasti ylös ja klo 6 pääsin matkaan kohti Imatraa. Kisapaikalla kiersin 5 km kisaradan läpi. Rata oli sateiden jäljiltä todella märkä ja liukas purupinta. Olisi pitänyt olla pitävät maastolenkkarit, jotta olisi saanut pitoa enemmän, mutta tavallisilla lenkkareilla lähdin matkaan. Kisareitillä oli myös mukavasti ylä- ja alamäkiä, joten reitti ei ollut tasainen. Virallinen matka oli aavistuksen kuulemma yli 5 km, joten ainakaan alimittainen kisamatka ei ollut. Lähdettiin Temen kanssa matkaan ja alussa jo huomasin, että tänään on veto päällä. Teme jaksoi kiskoa hyvin ja itsellä oli todellisia vaikeuksia pysyä pystyssä liukkaissa alamäissä. Puolen matkan jälkeen ohitimme kaksi edellä lähtijää ja oli positiivinen yllätys kun Teme jatkoi matkaa eikä jäänyt räksyttämään näille. Viimeisessä ylämäessä Teme heitti selälleen kiehnäämään ruohikkoon, mutta sain nopeasti kaverin taas pystyyn. Koitin komentaa, että puoli kilsaa maaliin, sitten saat pyöriä maassa vaikka kuinka.. Pääsimme maaliin ja olin tyytyväinen suoritukseen. Saimme koirajuoksun SM pronssia! Reilun vitosen lenkkiin aikaa kului 15:30. Reilu 20 sek hävittiin voittajalle.

Sunnuntaina oli viestit. Olimme Temen kanssa ankkuriosuudella. Jännitin missä tilanteessa pääsemma matkaan. Muiden koirien kanssa  yhtäaikaa lähteminen on Temen kanssa aina hieman arvoitus.. Aloitusosuuden jälkeen olimme kolmen kärkiryhmässä viimeisenä. Toisella osuudella joukkueemma Kai Immonen juoksi hyvän osuuden ja pääsimme Temen kanssa kärjestä matkaan. Saimme juosta rauhassa koko matkan ja matkalla ei ollut mitään hätää. Voittajana tulimme maaliin ja näin uusimme viestin suomen mestaruuden! Viestissä reilun kolmen kilsan ankkuriosuuteen tärveltyi minulla aikaa 10:23.

Hyvä viikonloppu. Temekin illalla jyrsi onnellisena voittamaansa savupekoniluuta, näytti maistuvan.

http://www.vul.fi/tulosarkisto.htm

Taas on yksi Pirkan Hölkkä takanapäin, tuloksien mukaan näyttäisi olleen 7 kerta. Maalissa olin vahvasti myös sitä mieltä, että se oli samalla bloggaajan viimeinen Pirkka. Niin kamalaa tervan juontia oli matkan teko kokoajan. Missään vaiheessa ei juoksu ollut rentoa, eikä juoksusta nauttinut. Syy tähän löytyy kun katsoo peiliin. Takareidet, pakarat ja alaselkä olivat niin jumissa jo ennen lähtöä, ettei juoksu voinut ollakaan rentoa.

Jo puolen kilometrin kohdalla neljän henkilön kärkiryhmä lähti irti. Koitin hetken rimpuilla takana olleessa Riipis Hannun vetämässä ryhmässä, pian huomasin senkin ryhmän vauhdin olevan liian kovaa. Pikku hiljaa sijoitukseni alkoi tippumaan hitaasti, mutta varmasti. Vaikka juoksu oli väkinäistä, jaksoin kuitenkin punnertaa tasaista vauhtia 28 kilsan kohdalle. Sitten viimeinen vitonen olikin todellista vääntöä. Kaiken kruunuksi viimeiselle 500 metrillä n. viisi hölkkääjää painoi ohitse.

Nyt on alaselkä aivan romuna, pakarat on kireät kun viulun kielet.. Ensi viikonloppuna kisakausi jatkuisi Imatralla, koirajuoksun SM kisoista mennään taas Temen kanssa hakemaan menestystä. Vielä kun sais jalat jotenkin toimimaan vajaan viikon sisällä.

http://www.pirkankierros.fi/Tulokset_2011HO002_1.htm

Muutama sata litraa vettä on koskin kanavassa virrannut edellisen päivitykseni jälkeen. Pyydän lukijoiltani tätä anteeksi suuresti! Se, ettei uusia kirjoituksia ole hetkeen tullut, ei johdu siitä, että lenkit olisivat jääneet väliin. Kyllä loppukesän ja alkusyksyn aikana on useita litroja hikeä virrannut kun kehoa on rääkätty lenkkipoluilla.

Viime viikko kului Syötteen maisemissa. Ohjelmaan kuului useita jalkalenkkejä, soutua ja jopa yksi rullahiihtolenkki. Treeniviikon kruunasi viime lauantaina ollut Syötteen huippukymppi. Matkana oli 10 km. Ensimmäiset 7 kilsaa juostiin tunturin alhaalla ja lopuksi noustiin 3 km Syötteen huipulle. Miesten yleisessä sarjassa osallistujia ei ollut järisyttävän paljoa, vajaa 20 urhoollista kestävyysjuoksijaa. Lähdin paukusta liikkeelle tuttuun tyyliin eli täysillä. Mukana oli näet myös yksi Kenian kaveri. Hän oli kuluvana kesänä juossut Pudasjärvellä yksin radalla vitosen aikaan 13:30. Mietin siinä ennen kisaa taktiikkaa ja ainoa mitä keksin oli, että juoksutan kaverilta jalat alta. No ihan ei taktiikka toiminut koko kisaa. Ensimmäiset 200 metriä olin kärjessä, sitten Kenian kaveri jatkoi samaa vauhtia maaliin asti. Itsellä ei juoksu kamalan hyvin kulkenut missään vaiheessa. 7 kilsaa jaksoin juosta jotenkin, sitten ylämäessä meno oli melkoista könyämistä. Taisi siinä pari kaveria mennä ohitse.. Myöskin pari naista juoksi kevyesti ohitseni mäessä.

http://www.huippukymppi.fi/Tulokset/

Heinäkuu alkaa olemaan kohta loppupuolella. Heinäkuussa bloggaaja on käynyt toki lenkillä, mutta numeroa en ole laittanut missään lajissa rintaani. Heinäkuu alkoi reilun viikon mittaisella Islannin reissulla. Teltassa tuli nukuttua, vaikkemme Sanna kanssa varsinaisesti olleet vaeltamassa. Toki päivittäin tuli tehtyjä pitkiä kävelylenkkejä jäätikön reunoilla maisemia ihaillen. Suosittelen lämpimästä Islantia jos haluaa vaeltaa mahtavissa maisemissa! Lämmintä oli useana päivänä reilu +10 astetta ja kova tuuli. Tästä syystä kohdetta en suosittele ihmisille, jotka rakastavat hellettä ja aurinkoa.

Reissun jälkeen kesälomilla olin vielä pari viikkoa. Ainoa kilpailutapahtuma oli VS sprintti-iltarastit Kerhomajalla. Juoksu ei kulkenut ja kamalia pummeja. Meni nyt kuitenkin jotenkin, voitin rastit ja taakse jäi nimimiehiä. Toisin sanoen elämäni suunnistus. Tosin maasto nyt oli sen verran tuttua, ettei suunnistaa juuri tarvinnut.

Elokuussa alkaa pitkät juoksutreenit. Tai siis niin ainakin olen suunnitellut, saa nähdä mikä tulee taas toteutus olemaan.. Tuumailin, että tänä vuonna treenaisiin ennen Pirkan Hölkkää, niin ei tartte niin kovasti selitellä maalissa miksei juoksu kule...

Viime viikonloppuna la-su yönä oli ohjelmassa perinteinen Jukolan viesti. PK Racing Team osallistui tapahtumaan yhdellä Venlojen ja kahdella Jussien joukkueella. Jukolan viesti käytiin Virolahdella, samoissa maisemissa missä bloggaaja osallistui 2002 SM 50 km kisaan. Tavallaan siis maasto oli hyvin tuttua osittain! Lähdettiin matkaan lauantaina kahden aikaan, perille päästiin hyvissä ajoin todistamaan kuinka Venlojen joukkueemme teki loistavan suorituksen! Tässä on hyvä jatkaa, PKRT:n jussit totesivat.

Ennen lähtöä kävin hankkimassa lampun ja uudet suunnistushousut sekä teippiä, jotta saa nilkat laittaa pakettiin. Joukkueen kaputeeni oli määrännyt bloggaajalla kolmannen osuuden, joten joku valonlähde oli hyvä hankkia otsalle. Kaksi ensimmäistä osuutta meni ilman suuria pummeja, pääsin matkaan sunnuntaina klo 2:10. Päätin ottaa alun rauhassa tällä kertaa. Se toimi sinänsä, että ykkösrasti löytyi ilman suurempaa pummia. Tuli hyvä fiilis, tämä on mun päivä! Tai siis yö itse asiassa. Suunnistus jatkui hyvin, suuria virheitä ei tullut. Olin hyvässä letkassa, joka eteni loistavaa vauhtia. Tämä tarkoitti ikävä kyllä myös sitä, etten ajoittain ehtinyt juuri karttaa vilkuilla. Noin puoleen väliin homma meni hyvin, sitten olikin hajontarasti ja letka jätti mut yksin etsimään omaa rastiani. Reilun viiden minuutin pummin jälkeen matka jatkui. Päätin loppumatkasta hieman itsekin vilkuilla karttaa. Se ihme kyllä toimi, loppu sujui ilman suuria virheitä. 13,6 kilsan osuus sujui aikaan 1:54 ja osia.

Kaikki PKRT:n joukkueet selvisivät hyvin maaliin ja myös ensikertalaiset pääsivät loistavasti radan läpi! Ei tullut hylsyjä ja joukkueet löytyvät tuloksista. Kiitos kaikille! Tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna Vantaalla. Jos vaikka tehtäisiin pari viikonloppuleiriä Vantaan maisemiin, niin maisemat sitten jo tuttuja ens kesäkuussa!