Kyllä tämä hiihtokausi oli perin lyhyt ja se olisi kyllä kannattanut lopettaa jo niihin edellisiin Tampereen Pyrinnön iltahiihtoihin. Viime viikonloppuna kausi laitettiin pakettiin Imatralla SM kisojen merkeissä. Perjantaina oli SM sprintit, ne onneksi tajusin jättää suosiolla väliin. Lauantaina oli viestit. Suunnitelmien mukaan osuuteni olisi ollut kakkosjoukkueen kakkososuus. Poisjääntien johdosta minä 'pääsin' taas kakkosjoukkueen avausosuudelle. Kisalenkki ei ollut kovinkaan vaativa. Paljon tasaista ja yhtä mäkeä laskettiin ja noustiin ylös parista eri suunnasta. Rata sisälsi myös pari vauhdikasta laskua. Latu oli sellainen perinteinen kevätlatu. Hieman rapsakka, joten matkaan lähdettiin liippakelin suksella.

Lähtöni oli yhtä hidas kuin aina ennenkin. Ensimmäinen kierros sujui kuitenkin ihan mallikkaasta. Suunnilleen puolessa välin porukkaa ja eroa kärkeen ei ollut kun 35 sekuntia. Toinen kierros lähti myös hyvin sujumaan ja ajattelin, että osuudesta saatan selvitä vaan 1:30 erolla  kärkeen. Sitten tuli se yksi mutkalasku. Ensiksi mono tippui suksen siteen kantalistasta lumeen. Kantapää lumessa taiteilin kunnes kaatusin kunnolla. Sen jälkeen meni porukkaa ohitse ja viimeinen pari kilsaa oli tervan juontia. Ihmettelin kun side tuntuu ihmeen veltolta. No vaihdossa huomasin, että monon pohja on puoliksi irti.. Oltiin siis uran käännekohdassa. Lähdenkö kauppaan ostaan uusia monoja sunnuntain 50 km kisaa varten vai lähdenkö kotiin. Kotimatka vei voiton.

Niin paljon ottaa avausosuus vielä päähän, etten ole kehdannut tuloksia käydä katsomassa. Kiva tapa päättää kausi, ehkäpä koko ura..?

Huomaamatta tuli taas pidettyä pari viikonloppua taukoa hiihtokisoista. Havahduin, että kohtahan on kausi pian ohitse. Katselin kalenteria, että nyt olisi Kaupissa isot kisat viikolla, eli Pyrinnön iltakisat. Ei muuta kun nimi listaan! Eilen ensin normaalipäivä töissä. Töiden jälkeen kun makasi sohvalla, niin kisoihin lähteminen ei tuntunut enää niin innostavalta idealta kun sillä hetkellä, kun tuli reteesti ilmoittauduttua. Onneksi sentään ilma oli loistava, pakkasta ja auringonpaistetta. Kauppiin saavuttiin hyvissä ajoin, n. puoli tuntia ennen lähtöä. Numero rintaan ja veryttelemään. Suksia oli yhdet parit iskussa, niin ei tarvinnut aikaa hukata suksien testaukseen. Veryttelyssä hiihto tuntui kovin väsyneeltä. Pelolla jo odotteli mitä kisasta taas tulee.. Miehissä oli peräti seitsemän kilvanhiihtäjää. Hiihto tuntui jotenkin väkinäiseltä vääntämiseltä, mutta silti jaksoin pitää tasaista vauhtia yllä. Väliaikapaikalla kuiskittiin, että pitäisin kärkivauhtia. Sain uutta virtaa toiselle kierrokselle. Sukset luistivat hyvin ja tarjosin jopa loikkaria UKK:n pystynousuun. Niinhän siinä lopulta kävi, että meikäläiselle tuli kauden avausvoitto.

Ei uskaltanut lähteä pitkälle veryttelylenkille, ettei vaan myöhästy palkintojenjaosta.. Kiva oli taas tuuletella korkeimmalla pallilla. Palkinnoksi tuli XL koon poolopaita. Kuuluttaja vielä totesi, että toivottavasti on oikean kokoinen ja naurahti päälle. Onneksi vielä on hieman varaa syödä roskaruokaa XL koon paitaan..

http://www.tampereenpyrinto.fi/hiihto/TULOS%20ilta%20120307.HTM#MYL

Tuli tuossa ennen vuodenvaihdetta laitettua nimi listaan Jämi147 kierrokselle. Kierros käsittää kolme osakisaa: 42 km hiihdon, 84 km  maastopyöräilyn sekä 21 km maastojuoksun. Kierroksen ensimmäinen osakisa käytiin viime lauantaina. Tulipa loppuviikosta kirottua osallistumistani moneen kertaan etukäteen. Viime viikkoina treenaaminen on jäänyt n. tuntiin per hiihtokerta ja muutenkin kiirettä ja väsymystä on riittänyt. Onneksi kovat pakkaset sekä runsaat lumisateet olivat ohitse ja lauantaina vallitsi oikein mahtava ilma kilvanhiihtoon. Ainoastaan rapsakka tuuli tuntui kylmältä lähtöalueella kun odottelin trikoissa lähtölaukausta. Lähdön jälkeen kävi itselle hyvin nopeasti selväksi, jotta kärkiletkaan ei ole asiaa. Ensimmäinen 21 km oli todella tasaista ja tasatyöntö on ollut aina myrkkyä meikäläiselle.. Koitin jotenkin rimpuilla eteenpäin ja latuakin tuli vaihdettua kohtuullisen usein. Olin onnellinen kun 22 km kohdalla tuli ensimmäinen ylämäki. Toki ilo loppui lyhyeen, kun huomasin ettei sukset pidä. Tässä vaiheessa tipuin kolmen hiihtäjän letkasta missä sillä hetkellä olin. Pienen järkytyksen jälkeen tsemppasin itseäni ja sain pidettyä loppumatkan tasaista vauhtia yllä. Perinteinen loppetkisa multa, vaikka olisi kuinka monta tuhatta osallistujaa, niin yksin teen taivalta suurimman osan matkasta. Perhanan Pajunoja kun pääsi kilsa ennen maalia livahtamaan ohitse.. Muuten ei onneksi takaa tullut uhkaajia edes loppumatkasta ja sija oli lopulta 20. 11.54 tuli eroa kärkeen Varikseen ja siihen norjanmieheen. Pakko kuitenkin olla suoritukseen tyytyväinen! Ei loppunut edes energia, vaikka olin täysin järjestäjien juottojen varassa. Ensimmäinen juottupaikka oli vajaan 12 km kohdalla ja tarjolla oli jääkylmää hartsporttia.

Ensi viikonloppuna vietän luovaa taukoa ja suunnittelen fläppitaululle loppukauden ohjelmaa.

Taitaa se olla jo nykyisin itsestäänselvyys, ettei suksi kulje, että olisi varmaan parempi jo heti alkuun alkaa selittelemään huonoa tulosta ja jättää koko raportti itse kisasta kirjoittamatta.. Joka tapauksessa lauantaina oli Lempäälän Hakkarissa Hämeen viesti. En tiedä joko itselle tuli 20 hämeen viestiä täyteen, mutta jokohan siinä joka tapauksessa alkaisi olemaan tarpeeksi yhdelle miehelle. Tällä kertaa olin kolmosjoukkueen aloittaja, matkana perinteistä 8km. Olosuhteet olivat kunnossa, baana mahtavassa kunnossa ja ilma todella passeli kilvanhiihtoon. Pakkanen lauhtui pitkästä aikaa alle kymmenen asteen. Latu nyt sinänsä ei ollut kovin vaatia. Aika tasainen ja lopussa pari pientä nyppylää. Ei se vesitornin mäki siis nyt ihan mikään murhamäki sinänsä ollut..

Pääsin lähdöstä tapani mukaan nihkeästi matkaan. Ensimmäisen vitosen koitin sinnitellä kärjen tuntumassa ja myös koitin nostaa jonossa asemaani. Unohdin, että tällä kunnolla olisi parempi hiihtää kiltisti jonon jatkona. Neljässä kilsassa tuli täydellinen seinä vastaan. Ei ole paljoa kertomista tästäkään kisasta enempää, 1:25 taisi tulla eroksi kärkeen.

Lauantaina Jämille hiihtämään 42 kilsaa. Nyt on sellainen fiilis, että meikäläisen osalta taitaa sen jälkeen olla kisakausi 2011-2012 taputeltu.

No hienolta näytti suunnitelma viikko sitten paperilla. Kun muut miehet lähtevät SM kisoihin hiihtämään Keuruulle, minä lähden Forssaan kyläkisoihin hakemaan palkinnot kotiin. Forssassa kilpailtiin vesihelmi CUP -niminen hiihtotapahtuma. Miehiin oli ilmoittautunut 9 suksijaa ja heistä matkaan lähti 6. Vapaalla piti kiertää vitosen lenkki pariin kertaan. Vapaa on ollut aina minulle murheen kryyni, eikä tilanne ole nyt ainakaan helpompi kun vapaan treenaus on ollut olematonta ja jalat aivan tukossa. Lähdin siis taas arkaillen matkaan. Ensimmäinen kierros tunnustelevaa menoa. Toisella kierroksella lisäsin höyryä ja olin loppumatkasta jo tyytyväinen kun en hyytynyt ja pystyin hyvin tsemppaan maaliin asti. Tulokset kun ilmestyivät, niin voi torvet. Miten saatoin olla taas noin huono ?? Tekisi mieli valittaa huonoa luistoa, mutten kehtaa. Se kortti on taidettu käyttää jo pariin kertaan.

Mitä tästä taas opimme? Sitä en vielä tiedä, mutta ensi lauantaina Kangasalle kisoihin. Voi veljet, kun pakkasukko nyt pitäisi lupauksensa kovista pakkasista ja pelastaisi..

Pitkälle se tammikuu eteni, ennenkuin tuli kilpailukausi avattua hiihdon puitteissa. Hätäsimmät jo ehtivät olettamaan, että nyt viimein se jätkä tajusi lopettaa. Turha luulo, numero laitettiin eilen rintaan ja menoksi! Viime viikonloppuna oli kotikaupungissa isot hiihtokisat. Taisi olla nuorilla oikein SM karkelot, samalla sunnuntaina hiihdettiin Valkeakoski hiihdot, joissa myös yleisen sarjan suksijat pääsivät radalle. Eipä ole viime aikoina kovasti tullut tehtyä tehotreenejä, joten pelonsekaisin tuntein ajelin aamulla kisapaikalle. Listassa oli pitkä liuta nimiä, kunhan en aivan viimeiseksi jäisi.. Sellaisia ajatuksia pyöri mielessä. Suksien testaus ja veryttely, sen jälkeen lähtöpaikalle. Päätin lähteä hyvin rauhallisesti matkaan, ettei tule hyydyttyä pujottelurinteen pystysuoraan haarakäyntinousuun. Kisamatka oli 3 kertaa 3,3 kilsan lenkki. Kaksi ensimmäistä kierrosta pääsin hyvään peesiin ja hiihto tuntui yllättävän hyvältä. Mieli teki kiristää vauhtia, mutta päätin malttaa mieleni. Viimeisellä kierroksella vauhti hieman hyytyi, mutta omasta mielestäni pääsin maaliin pahemmin nolaamatta itseäni. Kärkeen toki kertyi eroa ja paljon, mutta koitin muistuttaa itselleni, ettei se kone voi toimia jos ei ole kolmeen kuukauteen syke käynyt edes VK alueella. Ensi viikonloppuna ilmeisesti Keuruulla olisi jotkut kisat, minä saatan sen sijaan ajella Vorssaan kisoihin.

http://www.hakahiihto.com/nayta_txt.php?id=t&tiedosto=fistulokset.txt

Hiljaista on ollut blogissa, mutta eipä ole alkutalvesta paljoa ollutkaan raportoitavaa. Loppuvuosi ja tammikuun alkupuoli oli todella surkeaa aikaa hiihtokelien puolesta. Korkeakankaalla pystyi kyllä hiihtämään lähes taukoamatta kilometrin latua, mutta pienoinen motivaation puutos alkoi jo iskemään. Loppiaisen jälkeen tuli käytyäJyväskylässä lumileirillä viikonloppuna, kun sinne oli satanut lunta ja ladut olivat kunnossa. Seuraavalla viikolla onneksi myös pirkanmaalle tuli lumi ja talvi. Nyt on kotiladutkin jo kunnossa! Kisakausi alkaa ensi sunnuntaina Korkeakankaalla. Kovin hyvää tulosta en kyllä uskalla odottaa, jos nyt maaliin edes pääsisi. Keuruun SM kisat jätän suosiolla väliin. Pystyn nolaamaan itseni myös lähempänä.

En edes jaksa muistaa kuinka monena vuonna peräkkäin sitä on tullut oltua viikolla 45 Länsi-Lapissa ensi lumen hiihtoleirillä, joko Oloksen tai Levin maisemissa.. Perinteitä ei ole kovin helppo rikkoa, mutta tänä vuonna niin tuli tehtyä. Ensilumenleirin ajankohta siirtyi 49 viikolle ja paikka oli myös uusi minulle eli Saariselkä. Hakan porukka oli ollut jo leirillä tuolloin 45 viikolla, mutta lumenpuutteen takia Levin sijasta he olivat Vuokatissa. Bloggaaja oli leireilemässä Saariselällä Sannan kanssa.

Viikko oli kyllä täysin onnistunut! Luonnonlunta ei ollut järisyttävän paljon, mutta kuitenkin riittävän paljon, että isolla koneella oli saatu ajettua 40 km baanoja kuntoon. Pakkanen pysyi koko viikon maltillisissa lukemissa eli noin miinus viiden asteen tuntumassa.. Voi veljet, että hiihtämisestä nautti! Kahden tunnin lenkin teki huomattavasti kivuttomammin kun Korkeakankaan kilsan radalla.. Saariselkä teki kyllä sellaisen vaikutuksen, että sinne pitäisi päästä joku kevät hiihtämään kun kaikki ladut ovat kunnossa. Sen verran tällä viikolla tutkin netistä mökkien hintoja maalis-/huhtikuussa, että totesin ettei kevätsesonki ole persauksien ajankohta.. Toki teltassa voisi aina nukkua edukkaasti.

Tällä viikolla ollaan taas palattu arkeen ja etelään. Voiko mitenkään olla masentavampaa ilmaa kun täällä on nyt ollut päivästä toiseen ?? Keskiviikkona kävin korkeakankaalla hiihtämässä ja totesin ettei sinnekään enää tarvitse mennä.. Kiviä oli jo sen verran noussut ladun pintaan, että kai se on parempi keksiä jotain muuta tekemistä iltaisin.

Hiihtokisoja ei siis todellakaan ole näköpiirissä lähiaikoina. Taitaa olla parempi kun alan jo keskittymään ensi toukokuussa ajettavaan maastopyöräkisaan, joka ajellaan Korkeakankaan maisemissa !

Eipä ole tullut marraskuussa blogia päivitettyä. Ehkäpä syynä on se, ettei ole mitään ihmeellistä tapahtunut, josta taas seuraa se, ettei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Lumi ja talven saapuminen on taas tosi tiukassa. Masentavan harmaata on päivästä toiseen. Korkeakankaalla on sentään ollut reilun kilometrin latu loistavassa kunnossa ja sitä onkin tullut hiihdettyä. Latu on itse asiassa ollut keleihin nähden aivan loistavassa kunnossa. Täytyy taas illalla käydä lykkimässä reilu tunnin lenkki.

Ensi viikolla pääsee onneksi harmaata säätä karkuun Saariselälle. Netin mukaan siellä on luonnon lunta 15 cm ja latua kunnostettu 30 kilometriä, josta tykkilatua n.10 kilsaa. Oikein jo innolla odottelen, että pääsee hiihtämään pitkiä lenkkejä kunnon ladulla! Jos vaikka jo tekisi myös yhden tehotreenin.. Kisakauden avausta on vaikea ennustaa.. Jos lunta ja pakkasta ei pian tänne etelään tule, niin tuskinpa 2011 kalenterivuoden puolella lappua enää rintaani laitan.

Ja uusi harrastus on myös tullut aloitettua: nimittäin olen osallistunut ratsastuksen alkeiskurssille. Sepä on kyllä mahtavaa puuhaa! Jos vaikka ensi kesänä jo osallistuisi johonkin Helsinki GP estekisaan. Jos vaikka se olisi mun lajini, kun ei tuosta hiihtämisestä taida tulla sitten yhtään mitään.

Viime sunnuntaina audin nokka kääntyi aamulla kohti Jämiä. Siellä oli näet ohjelmassa suunnistustapahtuma, Jämi suunnistusmarathon. Olen tässä pari päivää pohtinut, jotta kehtaanko tapahtumasta mitään kirjoittaa. Syynä se, että menin valitsemaan lasten matkan, kuntosarjan 15 km. Tarjolla olisi ollut samalla rahalla myös 25 kilsaa. Jotenkin vaan tuntui, että nyt riittää 15 km, kun joka viikonloppu on ollut jotain tapahtumaa.. No mitäpä tässä enempää selittelemään, nolo ratkaisu joka tapauksessa! Ensi vuonna pitkälle matkalle, se on varmaa.

Kuntosarjat lähtivät yhteislähtönä. Juoksin ensimmäisenä K pisteellä ja pääsin heti jopa kartalle. Ei mitään hätää! Sitten kuntosarjan 10 km sarjalaiset lähtivät aavistuksen eri suuntaan, koska heidän rasti oli hieman eri paikassa. Ei kestänyt meikäläisen hermot. Sinne vaan pyöriin itsekin.. No aika nopeasti tajusin, että mun pitää mennä sinne minne aluksi olinkin menossa. En tippunut paljoa kärjestä, vaan saavutin ykkösen jälkeen taas johtajan. Kakkosrastille kun mentiin, niin nauroin itsekseen, että miksi toi johtaja menee aivan väärään suuntaan. No niin no.. Varmaan arvon palstan lukijat jo hokaavat kumpi oikeasti oli menossa väärään paikkaan. Pieni pummi siis! Seuraavat rastinvälit juoksin kovaa, että sain taas kärkikaverin kiinni. Sen jälkeen en uskaltanut tehdä ainuttakaan omaa ratkaisua. Johtajan henkseleissä roikkuen koko matka maaliin. Toinen tila ja maalissa lämmintä mehua.

http://iknv.fi/kilpailut/jamisuunnistusmaraton2011/getfile.php?file=457#HK15